Isokokoinen, maan laadun suhteen vaatimaton pioneeripuu. Latvus päästää runsaasti valoa lävitseen. Lehdistö on tehokas ilmanpuhdistaja, sillä hehtaarin koivumetsä voi sitoa vuodessa 68 tonnia pölyä. Koivu kestää nuorena melko hyvin tuulta, mutta vanha puu varistaa oksia herkemmin. Nopeakasvuinen puu juurtuu pääasiassa ylimpään maakerrokseen ja vie veden ja ravinteet pienemmiltä kasveilta, jollei niitä ole suojattu juurimatolla. Koivu ei siedä maantäyttöä juuristoalueella eikä tiesuolaa. Runko vaurioituu ja lahoaa herkästi kolhuista eikä kerran rikkoutunut valkoinen tuohi kasva ennalleen.
Kasvutapa: Hieskoivu kasvaa hitaammin ja jää pienemmäksi kuin rauduskoivu. Laji elää keskimäärin 80 vuotta. Hieskoivun runko on vanhanakin valkoinen, sileä ja lähinnä poikittaisuurteinen. Jäykät oksat suuntautuvat sivuille tai alaviistoon ja riippuvat vain kärkiosastaan.
Lehdistö: Puikeat, pyöreähköt ja lyhytkärkiset, kertaalleen sahalaitaiset.
Kukinta: Riippuvat keltaiset hedenorkot avautuvat toukokuussa lehtien puhjettua.
Kasvupaikka: Hieskoivua tavataan luonnossa kosteammilta paikoilta kuin rauduskoivua, mutta molempia lajeja kasvaa myös vierekkäin tuoreissa metsissä ja rannoilla. Hieskoivu menestyy suollakin seisovassa vedessä eikä vaadi yhtä paljon valoa kuin rauduskoivu.
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Koivuja leikataan mahdollisimman vähän, lähinnä kuolleita oksia poistetaan. Leikkaus tehdään mieluiten elokuussa, sillä puulla on runsas mahlavuoto kevättalvella ja keväällä.