Pitkäikäinen jalopuu, tammi, on vanhana komean mutkaoksainen ja leveälatvainen. Se kasvaa luonnonvaraisena Lounais-Suomen lehdoissa, ja kestävimmät tammikannat menestyvät Keski-Suomessa asti. Latvuksen alla on valoisaa; silti lehvästö suojaa hyvin melulta ja sitoo pölyä. Metsätammi on hieman arka pohjaveden laskulle ja kulutukselle, mutta se sietää hyvin tuulta, tiesuolaa ja ilmansaasteitakin.
Kasvutapa: Vanhana paksurunkoinen ja leveä; tukevat oksat kasvavat rungosta lähes vaakasuoraan. Kasvu on nopeinta 50–100 vuoden iässä, ja puu elää Suomessa keskimäärin 250 vuotta vanhaksi.
Lehdistö: Tiukasti oksiin kiinnittyvät lehdet puhkeavat melko myöhään keväällä ja muuttuvat syksyllä ruskeankeltaisiksi.
Kukinta: Toukokuun lopussa. Hedekukinto on pitkä riippuva norkko; emikukinto lyhyt ja pysty. Pähkinät eli terhot maistuvat mm. pähkinähakeille ja oraville.
Kasvupaikka: Syvämultainen maa suositeltavin. Tammi sietää kuitenkin ajoittaista seisovaa vettä ja 1,5–2 metrin syvyyteen kasvava juuristo hakeutuu pohjaveteen kovan savenkin läpi. Valon tarve lisääntyy iän myötä.
Taimiväli: 7–10 metriä.
Leikkaus: Leikkaustarve vähäinen; leikkaushaavat paranevat hyvin.