Metsälehmus on levinnyt pohjoisimmaksi Suomen luonnonvaraisista jaloista lehtipuista. Isoja, pitkäikäisiä lehmuksia suositaan katupuina, sillä ne sietävät hyvin maantäyttöä, ilmansaasteita ja tuulta. Ne sitovat tehokkaasti pölyä ja suojaavat melulta; latvus varjostaa kohtalaisen voimakkaasti. Juuristo on vahva, pinnanläheinen ja tiheä.
Kasvutapa: Tavallisesti runko muhkuraton ja melko suora. Oksat voivat riippua maahan saakka, mutta myös pystyoksaisia lajikkeita. Vanhat puut vesovat runsaasti.
Lehdistö: Herttamainen, syysväri keltainen. Mesikastetta erittyy vähemmän kuin puistolehmuksella.
Kukinta: Myöhään heinä–elokuussa.
Kasvupaikka: Auringosta syvään varjoon. Melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta suosii ravinteikasta hikevää maata.
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Lehmukset sietävät erinomaisesti leikkausta ja kolhuja paksun kuoren ansiosta.