VARMISTA TAIMEN KASVUUNLÄHTÖ

Hortonomi Mikko Järvenpää

1. Kasvualusta

Ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa että, kasvualusta on sopivaa ja sitä on riittävästi. Kasvit menestyvät parhaiten toistensa seurassa yhtenäisessä ryhmässä, jossa multakerroksen paksuus vastaa siihen tulevien kasvien vaatimuksia. Yleensä kasviryhmissä tarvitaan lähes puolen metrin kerros. Pienet luonnostaan karun paikan perennat tyytyvät vain muutaman sentin paksuiseen kasvualustaan ja puut tarvitsevat jo yli puoli metriä syvän ja vähintään pari metriä leveän multakerroksen.

Ympäristöstään kohollaan olevat penkit ovat parhaita talvehtimisen kannalta. Niissä ylimääräiset pintavedet valuvat pois juuristoalueelta. Siksi vettä huonosti läpäisevään maahan kuten saveen ei ilman salaojitusta kannatakaan kaivaa syviä istutuskuoppia vaan mieluummin parantaa maan läpäisevyyttä karkealla hiekalla ja lisätä päälle rikkaruohotonta multaa.

2. Lannoitus

Lannoitteet ja kalkki täytyisi aina sekoittaa kasvualustaan hyvissä ajoin ennen istutusta. Niitä ei missään tapauksessa tulisi heittää kouramitalla istutuskuoppaan. Jos niin tekee, voi olla varma kasvin juurten tuhoutumisesta.

3. Istutusaika

Istutusaika on nykyisin pitkä. Pääosa myytävistä taimista on ns. astiataimia, joita voi istuttaa aina, kun maa on sula. Keväisin ja syksyisin on saatavissa myös ns. paljasjuurisia taimia, jotka pitää istuttaa, ennen lehtien puhkeamista, kun ne ovat lepotilassa.

4. Taimen käsittely

Taimia käsitellään niin, että niiden juuripaakut pysyvät ehjinä. Varsinkin havupuut ovat herkkiä paakun rikkoutumiselle. Tämän vuoksi mahdollisen paakkua koossa pitävän verkon tai kankaan poistamista vältetään, mikäli se on maatuvaa tai muuten juurten kehitystä haittaamatonta. Kuitenkin, kun taimi on asetettu paikalleen istutuskuoppaan, avataan mahdolliset taimen tyvelle kiristetyt solmut. samalla kankaan reunat voi laskostaa alas paakun reunoille, mikäli sen onnistuu tekemään paakkua rikkomatta.

5. Istutussyvyys

Taimet istutetaan pääsääntöisesti siten, että kasvin juurenniska jää näkyviin kasvualustan pinnan tasalle. Poikkeuksiakin on: esim. vartettujen jaloruusujen varrennuskohta jätetään 10-20 cm mullan pinnan alapuolelle, kärhöt 10-20 cm syvyyteen jne.

6. Kastelu

Taimet kastellaan istutettaessa niin, että astia- ja paakkutainten kasvualusta kastuu kunnolla läpikotaisin. Annettava vesimäärä riippuu paakun ja astian koosta sekä istutusalustan laadusta. Pensas tarvitsee tavallisesti vähintään 10 litraa ja puu yli 20 litraa. Perennalle riittää 2-5 litraa. Kasvualustan pitäisi tulla kauttaaltaan niin märäksi, että sitä nyrkissä puristettaessa tihkuu vesipisaroita. Erityisesti havukasvien paakun ja ns. paljasjuurisina myytävien tainten juurten on usein hyvä antaa vettyä vesiastiassa pari tuntia ennen istutusta.

Istutuksen jälkeen ensimmäisen kasvukauden aikana taimen juuristoalueen kastelu uusitaan edellä kuvatulla periaatteella, sääoloista riippuen kerran tai kaksi kertaa viikossa. Aina on parempi kastella kerralla, kunnolla ja harvemmin, kuin usein ja kostuttaa vain mullan pintaa. Pelkän pinnallisen kastelun seurauksena juuret hakeutuvat maan pintakerrokseen, jossa ne ovat alttiina kuivumiselle.

On kuitenkin syytä muistaa, ettei liiallinen märkyyskään ole hyväksi: jatkuvasti litimärkänä pysyvä maa on kylmää ja hapetonta ja siksi kasvin juuristolle varsinkin talviaikaan erittäin tuhoisaa!

7. Leikkaus

Istutettaessa paljasjuurisia pensaiden taimia keväällä, niitä leikataan haihdunnan vähentämiseksi ja haaroittumisen edistämiseksi. Haaroittumattomat taimet leikataan 10-15 cm juurenniskan yläpuolelta ja haaroittuneet saman verran edellisen leikkauskohdan yläpuolelta. Syksyllä istutetut taimet leikataan vasta seuravana keväänä. Astia- ja paakkutaimia ei yleensä tarvitse leikata istutuksen yhteydessä. Kuitenkin mm. astioissa kasvatetuille omenapuille on syytä tehdä kasvua ohjaava istutusleikkaus, mikäli puita ei ole jo valmiiksi leikattu taimistolla.

8. Tukeminen

Tukeminen ei ole välttämätöntä, mutta on tarpeen esim. istutettaessa runkopuita hyvin tuulisille paikoille. Yleensä varsin lyhyet kepit riittävät: ne eivät saa ulottua latvuksen sisään hankaamaan oksia. Liiallista tuentaa on syytä välttää: latvuksen on hyvä päästävä heilumaan, jotta juuristo vahvistuisi. Sidonta tehdään leveällä nauhalla, joka ei nirhaa puun kuorta rikki. Tukikepit on muistettava poistaa viimeistään kolmantena kasvukautena.

9. Rikkaruohontorjunta

Vastaistutetun taimen juuristoalueelle ei saa päästää leviämään vettä ja ravinteita kuluttavaa nurmikkoa tai rikkaruohoja. Jos näin käy, taimen kehitys hidastuu olennaisesti. Alustan voi peittää katekankaalla tai pitää aluksi mulloksella. Matalien maanpeittokasvien istutus taimen tyvelle tekee istutuksesta helppohoitoisen.

10. Suojaus

Jänis- ja myyrätuhoille alttiit kasvit suojataan riittävä korkealla ja tiheäsilmäisellä verkolla. Jos jänikset pääsevät kaluamaan esim. omenapuun kuoren rungon ympäri asti, puu ei enää pysty siirtämään ravinteita juurista ylös latvukseen ja menehtyy. Versojen katkominen ei ole yhtä haitallista: niiden tilalle kasvaa uusia.

Ikivihreät kasvit kuten havut ja alppiruusut kannattaa suojata kevättalven auringolta ja kylmiltä tuulilta parina ensimmäisenä istutuksen jälkeisenä vuonna. Suojaksi riittää helmikuussa kasvien päälle, tarvittaessa tukikehikon varaan levitettävä ns. varjostusverkko tai vaikkapa säkkikangas. Varjostusmateriaalin on ehdottomasti oltava hengittävää. Keväällä, roudan sulamisen aikoihin, kasvien juuristoalueen sulamista voi nopeuttaa kastelemalla lämpimällä vedellä.